keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kohti syksyä ja mietteitä viimeisestä opiskeluvuodesta

Aamupäivällä ulos katsellessaan on pimeää ja taivaan täydeltä tulee vettä, alkaa kyllä tuntua vähän syksyiseltä. Kesätöiden loppuminen ja ensimmäiset nettiluennot kertovat ihan samaa, taas olisi edessä se ikävin aika vuodesta. Olen niin kateellenen sillekin ystävälle, jonka mielestä syksy on ihanaa aikaa, kun saa masentua ihan rauhassa kotona, kutoa villasukkia, eikä tarvi mennä minnekään. Kunpa osaisin nähdä siinä pimeässä jotain ihanaa! Ensimmäinen ajatus tälläisenä aamuna on, että tulee syksystä pitkä, jos nyt jo näyttää tältä.

Onneksi meillä on silti edessä vielä ennen opiskelujen viimeisen rutistuksen alkua yksi viikko aurinkoa. Auton keula suunnataan ylihuomenna kohti Helsinkiä. Matkalta nappaan mukaan siskon ja äidin ja lennetään Kroatiaan. Sillä auringon ja lämmön määrällä toivottavasti jaksaa yli pimeän ja sateen, viimeisen työharjoittelun ja ennen kaikkea sen raskaimman, opinnäytetyön. Mitään muuta meillä ei sitten enää olekaan. Opinnäytetyö käynnistyi virallisesti viime viikolla, vielä pitäisi saada itseään niskasta kiinni suunnitelman kirjoittamisen aloittamisen kanssa... 

Opinnäytetyössä keskitytään histologisiin värjäyksiin

Ajatella, että pian me jo valmistumme. Aluksi tuntui, että tämä ensimmäistä kertaa kokeiluna alkanut etäopiskelu-tyyppinen bioanalyytikko koulutus on yksi vitsi, josta ei valmistuta koskaan miksikään, kirjekurssi, jolla ei ainakaan töitä löydy. Nyt kuitenkin loppusuoralla alkaa jo tuntumaan, että ehkä tämä olikin normiopintoja parempi vaihtoehto, ehkä itselle raskaampi, mutta myös vapaampi. Eniten pidän siitä, että olemme olleet niin paljon työelämässä. Nyt alkaa jo muutamien kesätöidenkin jälkeen olemaan sellainen olo, että kyllä minä jotain olen oppinut ja jopa ymmärrän mitä olen tekemässä. Joten kyllä tästä varmasti vielä päteviä bioanalyytikkoja tulee! Töitäkin vaikuttaa olevan ihan pilvin pimein, ainakin jos on työmatkassa valmis joustamaan sen 100 km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti