keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kohti syksyä ja mietteitä viimeisestä opiskeluvuodesta

Aamupäivällä ulos katsellessaan on pimeää ja taivaan täydeltä tulee vettä, alkaa kyllä tuntua vähän syksyiseltä. Kesätöiden loppuminen ja ensimmäiset nettiluennot kertovat ihan samaa, taas olisi edessä se ikävin aika vuodesta. Olen niin kateellenen sillekin ystävälle, jonka mielestä syksy on ihanaa aikaa, kun saa masentua ihan rauhassa kotona, kutoa villasukkia, eikä tarvi mennä minnekään. Kunpa osaisin nähdä siinä pimeässä jotain ihanaa! Ensimmäinen ajatus tälläisenä aamuna on, että tulee syksystä pitkä, jos nyt jo näyttää tältä.

Onneksi meillä on silti edessä vielä ennen opiskelujen viimeisen rutistuksen alkua yksi viikko aurinkoa. Auton keula suunnataan ylihuomenna kohti Helsinkiä. Matkalta nappaan mukaan siskon ja äidin ja lennetään Kroatiaan. Sillä auringon ja lämmön määrällä toivottavasti jaksaa yli pimeän ja sateen, viimeisen työharjoittelun ja ennen kaikkea sen raskaimman, opinnäytetyön. Mitään muuta meillä ei sitten enää olekaan. Opinnäytetyö käynnistyi virallisesti viime viikolla, vielä pitäisi saada itseään niskasta kiinni suunnitelman kirjoittamisen aloittamisen kanssa... 

Opinnäytetyössä keskitytään histologisiin värjäyksiin

Ajatella, että pian me jo valmistumme. Aluksi tuntui, että tämä ensimmäistä kertaa kokeiluna alkanut etäopiskelu-tyyppinen bioanalyytikko koulutus on yksi vitsi, josta ei valmistuta koskaan miksikään, kirjekurssi, jolla ei ainakaan töitä löydy. Nyt kuitenkin loppusuoralla alkaa jo tuntumaan, että ehkä tämä olikin normiopintoja parempi vaihtoehto, ehkä itselle raskaampi, mutta myös vapaampi. Eniten pidän siitä, että olemme olleet niin paljon työelämässä. Nyt alkaa jo muutamien kesätöidenkin jälkeen olemaan sellainen olo, että kyllä minä jotain olen oppinut ja jopa ymmärrän mitä olen tekemässä. Joten kyllä tästä varmasti vielä päteviä bioanalyytikkoja tulee! Töitäkin vaikuttaa olevan ihan pilvin pimein, ainakin jos on työmatkassa valmis joustamaan sen 100 km.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Verhot vol. miljoona

Verhoista on tainnut olla puhetta joskus aiemminkin ja lupaan, että tämä on kerroista viimeinen. Nyt nimittäin on valmiit ne Ikean Ringblomma-inspiroidut verhot keittiöön. Vihdoin löysin silmää miellyttävät kankaat keittiöön ja makkariin.



Sitten pääsikin suunnittelemaan miten nuo verhot käytännössä toteuttaisin. Yhden magneettiriman jätin pois omista verhoistani Ikean verhoihin verrattuna, että sain leveämpää verhoa ikkunan yläosaan. Sain siten kuviotakin vähän enemmän esiin.  Olin aika yllättynyt, että nuo verhot onnistuivat ihan oikeasti! Lähdin tietysti sillä asenteella, että helpothan nuo on tehdä, vaikka takaraivossa tykyttikin pieni epäilys. En kuitenkaan ole hirveästi ommellut yläasteen kässäntuntien jälkeen. Jos ei oteta huomimoon pieniä vaatteiden korjauksia, hyvin harvoin.

Verhoissa on siis kolme rimaa joissa on magneetit, joiden avulla verho nostetaan tavallaan laskoksille ylös (Kuvissa näkyykin nuo eri variaatiot miten verho voi ikkunassa olla). Laskokset ei ole näissä kuitenkaan niin hirveän muhkeat mitä perinteisissä laskosvehoissa. Niinpä ilme on peruslaskosverhoa huomattavasti enempi omaa silmää miellyttävä. Peruskappaan verrattuna taas pidän siitä ajatuksesta, että verho on mahdollista myös sulkea koko ikkunan eteen, en nimittäin yhtään pidä sälekaihtimien ulkonäöstä. Olenkin ihan miettinyt, että olisiko kamalaa jos vain repisin ne irti ikkunoista.





Tiedä vaikka innostuisin ompelemaan enemmänkin näiden verhojen jälkeen...

torstai 10. elokuuta 2017

Juoksuhaaste

Niille tiedoksi, jotka ei minua tunne (eli tiedä), että harrastin kilpajuoksua ja -hiihtoa koko lapsuuteni, joista juoksu oli ehdottomasti vahvempi. Kumpikin jäi yläasteellakokonaan, eikä 15 vuoteen käynyt mielessäkään edes yrittää lähteä juoksemaan, eikä paljon hiihtämäänkään. Serkkuni kuitenkin tempaisi reilu kuukausi sitten ja juoksi puolimaratonin, jonka jälkeen toki tälläisessä juoksija-suvussa heitettiin haaste. Useita veteraanien SM juoksuja voittanut pappamme lupasi minulle 50 euroa, jos juoksen myös puolikkaan. Tuo parempi puoliskonihan hiukan aluksi naureskeli, että et voi olla niin ahne, että viidenkympin takia alat juoksemaan. Mutta kieltämättä ajatus oli alkanut kummittelemaan itselläkin mielessä jo serkun suorituksesta kuullessani. Ja olisipa joku muukin konkreettisempi tavoite, kuin se juokseminen. 

Niinpä aloin googlaamaan mistä kannattaa aloittaa, enhän koskaan ollut aloittanut juoksua sohvan pohjalta ja rapakunnossa. Löysin sitten useammassakin paikassa kehutun aloittelijan juoksuohjelman, jolla tavoitellaan 10 kilometrin juoksua 11 viikon kuluttua. Ihmiselle joka on juossut joskus kilpaa alkupään treenit kuulostaa paperilla ihan naurettavalta. Kävele 5 min ja juokse 2 min, pidä tauko ja toista kotimatkalla. Tiesin, että siitä on lähdettävä, mutta silti naureskelin ajoille. Maanpinnalle kuitenkin tipahti aika äkkiä, kun viimeiset puolitoista vuotta on kulutettu istuen autossa 3 tuntia päivässä ja istuttu koneella opiskelemassa. 

Nyt on treenattu 4 ja puoli viikkoa ja juoksu aika on noussut 20 minuuttiin ilman taukoja. Juoksu-ohjelmassa luki tämän päivän kohdalla: "Vapaa. Hemmottele itseäsi olet kohta tavoitteessasi!" Ja koska viikko on tuntunut todella raskaalta kokonaisuudessaan päätin oikeasti vain olla, ostaa nachoja ja popsia guacamolea sohvalla. En kylläkään ole vielä moneen viikkoon tavoitteessani, saati edes tuon ohjelman mukaisessa tavoitteessa, mutta ehkä sen on vain tarkoitus tsempata. 

Oma ajatukseni oli, että juoksen ennen talvea sen 10 kilometrin lenkin, tämän ohjelman mukaan. Talven yli koetan vain pitää peruskuntoa yllä, jotta teiden keväällä sulaessa voisi alkaa tosissaan treenaamaan sitä puolikasta varten. Se minun täytyy kyllä sanoa, etten yhäkään ymmärrä niitä juoksusta intoilijoita, joiden mielestä se on niin ihanaa ja siitä tulee mahtava olo. Toki lenkkini eivät ole vielä hullun pitkiä, eikä kuntoni varmasti parhaimmillaan, mutta olen juossut ennenkin, juoksu ei tunnu koskaan ihanalta. Se on ihan hirveää rääkkiä ja ennen kaikkea tylsää. 
 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Parvekkeen ensimmäinen kesä

Niin se on kesäkin humpsahtunut jo heinäkuun puoleen väliin, vaikka töiltä ja suht viileiltä ilmoilta on sitä tuskin edes huomannut. Kaikesta huolimatta meidän parveke on saatu myös kesäkuntoon. Tänä vuonna jäi puutarhailu ja hyötypuutarhurointi hiukan vähälle. Kevät talvella, kun kävin vain kotosalla kääntymässä viikonloppuisin. Juurikin niihin aikoihin, olisi pitänyt alkaa kasvien kasvatus siemenistä sikäli mikäli olisi aikonut. Sitten alku kesä oli niin kylmä, että puutarhallekin viitsin lähteä vasta juhannuksen tienoilla. Silloin jo mietin, että ellei kasvit ole jo hyvällä mallilla ei ne kyllä varsinkaan ilman parvekkeen lasitusta ehdi enää valmiiksi kypsiksi vihanneksisksi enää tämän kesän aikana. Mukaan puutarhalta tarttui sitten lähinnä se pakollinen mansikka ja pari aivan uutta yrtti-tuttavuutta testiin. Syötävien lisäksi ostin ruukkuruusun, ihan huvikseen talvettamis yritystä varten. Lisäksi ajattelin pelata varman päälle, mikäli kaikki muu kuolee, niin orvokki edes eläisi vielä kesän lopulla.

No ajatuksenani kuitenkin oli nakata muutama kuva parvekkeesta nyt, kun se on "valmis". Ihan vain, koska ne edelliset parvekekuvat oli niin karut.




Parvekkeen ilme muuttui ihan totaalisesti, kun sen harmaan kuluneen vesivanerin sai peittoon ja tilalle tuon laudan. Lopulta emme edes käsitelleet sitä, ainakaan vielä, kun jutusteltiin muutaman naapurin kanssa, kuulosti ettei parvekkeiden lattiat ole heillä kastuneet ja erilaiset viritelmät on säilynyt siellä hyvinä useamman vuoden. Joten meille iski laiskuus, ja ehkä myös pieni saituus ja tällä mennään. On lattia kuitenkin tarkoitus aina talveksi siirtää varaston puolelle suojaan. Riippukeinun kaveriksi ostettiin, sen talvella homehtuneen sohvan tilalle, säkkinojatuoli. Ja kumpikin on olleet sen verran mukavia, että ei ole tarvinnut taistella riippukeinusta.

Parveke onkin alkunut tuntumaan ihan mukavalta ilman niitä lasejakin, toki edellistä parveketta on viileinä päivinä välillä hiukan ikävä, mutta taas lämpiminä päivinä tämä on jopa edellistä viihtyisämpi.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kotikuvia Vol.3

Viimeistä viedään, sen lupaan. Jäljelle jäi enää, nämä "ei niin oleskeluhuoneet", eli kylppäri, sauna ja parveke. Parvekkeen toki toivoisin ja soisin olevan oleskelutila, mutta saa nähdä miten sen kanssa tullaan sinuiksi. Edellinen oli niin ihana lasitettuna, ja se auringonpaiste koko päivän kahdesta eteenpäin, jos jotain jään kaipaamaan niin sitä! Toivon, että uudesta tulisi yhtä ihana ja samalla pelkään pahinta. Tässä on kyllä parvekkeella kokoa lähes yhtä paljon, kuin edellisessäkin. Kuitenkin ne lasitukset uupuu. Suunta on myös käytännössä sama, mutta päivällä aluksi varasto jää auringon tulosuuntaan eteen, ja lisäksi tässä parvekkeen eteen jää vähän lippaa ja pelkään sen peittävän aurinkoa päivällä liikaa. Vielä ei oikein ole voinut sanoa, miten aurinko paistaa, kun aina vain sataa päivät ja on pilvistä. Se kuitenkin alkuun parvekkeesta, palataan siihen kylppärin jälkeen!


Veski ja kylppäri on samassa tilassa, pieni mutta riittävä. Kylppärin puolella on se koko asunnon vaikein asia (jos ei lasketa niitä verhoja), nimittäin vanha, ruma ja kulunut iso lämminvesivaraaja. En ottanut siitä kuvaa, koska kukapa sitä haluaisi katsella Se jää suoraan oven viereen kuvassa oikealle. En tiedä yhtään mitä tekisin sille metalliselle jätti pömpelille, että siitä saisi siedettävän.


Altaan reunalle otin juuri testiin yhden anopin töistä tuoman labrapullon ja vanhan viinan kaatonokan. Noita pulloja on erikokoisena, eri kokoisilla suuaukoilla ja ruskeana sekä kirkkaana useampikin kaapissa. Ne on jotenkin tosi kivoja, mutta en oikein keksi mihin niitä käyttäisin. Inspiraatiota odotellessa.




Edellinen asukas jätti tämän saunamittarin ja saunan oveen koukun, jossa on keltainen tauta ja 50-luvun punamekkoinen nainen. Ihan hieno, jos sopii tyyliin (etsisi muuten kotia). Saunamittari piti vaihtaa jo heti alkuunsa, mutta tuollahan tuo on vieläkin. Mies ehdotti jo, että ehkä pidetäänkin se, kun on alkanut näyttämään ihan kotoisalta.

Ja jotta kuvat ei näyttäisi ihan liian laitetuilta ja hyviltä (köh), otetaan vielä se parveke. Parveke, jonne kannettiin kamat syyskuussa. Kelien ollessa mitä nyt olivat, jätettiin kamppeet sinne ja nyt se mikä ei homehtunut ja hävitetty pitäisi alkaa asettelemaan paikoilleen.


Ensimmäinen asia joka pitäisi tehdä, on tuo tällä viikolla tuotu edelliselle parvekkeelle tehty lautalattia. Koska edellisessä parvekkeessa oli lasit lattiaa ei ole käsitelty, joten tämä pitäisi suojata vedeltä tai näköjään tänä kesänä lumelta. Toki se pitäisi myös jotenkin sovittaa tähän uuteen tilaan.  Odotellaan vaan sen verran lämmintä ilmaa, että sen viitsisi alkaa laittamaan. Muuten tästä ei taida voida sanoa muuta, kuin katsotaan mitä tästä tulee.


Kylmistä ilmoista huolimatta tilasin meille tuohon toiseen reunaan riippukeinun. Kylmistä ilmoista huolimatta myös asensin sen heti ja välittömästi, kun se tuli. Se on mahtava! Olen minä siinä välillä käynyt istumassa hetken, mutta valitettavasti tuo räntäsade ei oikein houkuta viettämään hirmu pitkää aikaa istuen paikoillaan. Vielä pitäisi hommata jokin toinen löhötuoli tai penkki, ettei meillä tule tappelu.

Tähän onkin hyvä jättää, ja jäädä odottelemaan oikeasti lämpimämpää ja parempaa kesää...

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kotikuvia Vol.2

Niinkuin jo viimeksi aloitettiin tämä epätyypillinen kotikuva-maraton , niin jatketaan eteenpäin. Eteisen ja keittiön jälkeen loogisin olisi ehkä jatkaa olkkarista.


Tässäpä ne 7 kuukautta sopivaa roikotinta etsineet verhot, kuinka onkaan ihmisellä päätökset joskus vaikeita! TV-taso on vanhana ostettu, kun edellinen jäi tähän olkkariin liian isoksi. Tämä pitäisi jaksaa hioa ja maalata, kun on joskus oksalakat jäänyt laittamatta.


Huoneen nurkassa tönöttää jalkalamppu joka saatiin remppavaloksi ennen, kuin muutettiin muita tavaroita sisään. Se ei ole järin ehjä, oikean värinen tai kaunis ja tarkoitus oli nakata se menemään heti, kun saadaan kattolamput paikalleen... Kattolamppu on taas tuo aiemminkin täällä esiintynyt risupallo.


Olisin halunnut sohvalle tyynyt jossa olisi petroolia, vihreää ja fuksiaa/pinkkiä. No en löytänyt joten päädyin kompromissiin ja ostin petroolin väriset tyynyt ja maalasin muutaman taulunseinälle. Tuota ylimmäistä vielä makustelen, onko noin pinkki ja pastelli kiva vai ei. Nämä onkin ainoat taulut niistä monista, jotka on toistaiseksi saatu nostettua seinälle asti. Eteiseen ja makkariin olisi ainakin tarkoitus laittaa valokuvia, kunhan jaksaisi. Plus osaisi päättää miten ja minne.


Olkkarista on ovi makkariin ja makkarissa on se viimeisin projekti. Tuo herkkusienen värinen seinä, jonka maalaaminen oli vappuna yhtä helvettiä. En ymmärrä mikä siinä seinässä oli vikana, ei ole koskaan ollut niin tuskasta maalata yhtä seinää ja maaliakin kului litra tolkulla. No se ei ole vieläkään täydellinen, mutta välttää. Ajateltiin, että päästään helpommalla, mitä tapetoimalla...


Senkki ostettiin eteiseen, mutta se päätyi makkariin (ainakin toistaiseksi). Ja olisi tarkoitus maalata vaaleaksi, samalla tv-tason kanssa. 


Ja sitten se syy miksi päädyin herkkusienen väriseen seinään, tuo vanha lamppu joka on minusta vaan ihana. 



Piianpeilin on aika kulunut ja punainen väri ei ole meillä mitenkään kovasti edustettuna, mutta en vain raski maalata sitä muuksikaan. Se on ollut tuollainen aina ja sellainen sen kuuluukin olla. Nyt viereen on eksynyt kynttilä ja Galileo-Galilei-lämpömittari.

Ajattelin tunkevani nämä kotikuvat kahteen postaukseen, mutta aloin laskeskelle noita sauna/kylppäri/parveke kuvia (joita en aikoinut aluksi edes laittaa tänne) ja taidankan pätkäistä niistä vielä ihan oman kuvasarjan. En tiedä, liekkö nämä meidän näköiset sisustusjutskat kiinnostaa. Ainakin minusta on hauska katsella aina välillä muutakin, kuin niitä koko valkoisia tai harmahtavia sisustuksia. Sinänsä ihanan rauhallisia, mutta kaipaan silti ainakin itse jotain muutakin.


torstai 11. toukokuuta 2017

Kotikuvia Vol.1

Vein aamulla, ihan liian aikaisin, tuon toisen taloudenosapuolen lentokentälle. Päivä eteenpäin tuntui ihan liian pitkältä, kun puolilta päivin esitettiin kevään viimeinen (!!!) opiskeluprojekti ennen Helsinkiin lähtöä. Jotta en alkaisi ihan turhaan jännittämään, oli ihan pakko keksiä jotain aikaa tappaakseni. Ja koska ulkonakin satoi lunta (TAAS?!?!?) päädyin siivoamaan, ja sen jälkeenhän oli helppo napata "muutama" kuva. Joten tänään tuleekin pläjäys kuvia kodista.

27-vuotta vanhasta, ja 7 kuukautta meidän asuttamasta 50 neliöisestä kaksiosta, saunalla ja oikein kohtuullisen kokoisella parvekkeella. Jos voisin jotenkin kuvata tätä nykyistä tilannetta, niin tämä asunto on vielä vaiheessa. Kaikkia sopivia juttuja ei ole vielä löytynyt ja osa asioista on väliaikaisesti lainassa, ennen sopivan vastaan tulemista. Myös osa jutuista on vielä edellisen asukkaan jäljiltä, odottamassa parempaa rahatilannetta.

Tässä asunnossa oli tehty keittiö ja kylppäri remontti viitisen vuotta sitten ja edellinen asukas oli vaihtanut lattiat. Me ollaan toistaiseksi maalattu lähinnä seiniä ja asennettu eteiseen peililiukuovet naulakon eteen. Paljon olisi vielä haaveissa ennen valmista. Oikeastaan kaikki asunnon ovet (eteisen-, vaatekaappien- ja väliovet) on aika kuluneita ja haluaisin paljon siistimmät, mutta liukuovet oli tärkeimmät. Ollaan monesti naureskeltu, että saadaan varmaan näin pikku hiljaa tekemällä valmista vasta pois muuttaessa. En kyllä ole mikään kodin esittelijä tyyppi, mutta tehdään nyt huvikseen poikkeus, tässä ne tulee:



Puukengät tarttui mukaan Hollannista 9-luokan luokkaretkeltä. Vaikka ne on minun, kävi myös meidän miespuolinen asukas lukiossa koulureissulla samassa puukenkiä käsin valmistavassa tehtaassa. Ja on hypistellyt samanlaisia puukenkiä, joten ne on olleet meistä ihan sopivat olla olemassa. Ajalta jolloin ei vielä tunnettu, mutta...



Luontevasti aluksi tuulikaappi ja eteinen. Joissa näkyykin heti lainassa ollut peili, joka nyt lojuu tuulikaapissa siltä varalta, että halutaan pitää se vaikka eteisessä onkin nyt peiliovet. "Eteisen" lattia odottaa jotain sopivaa mattoa.



Äidin mummon ompelukone, tai se mitä siitä on jäljellä. Se oli hyvässä kunnossa ja käyttökelpoinen vielä 10-vuotta sitten. Jolloin se siirrettiin tilan puutteen takia ulkovarastoon mummolaan. Syksyllä ajattelin, että pelastan sen vielä, kun se on mahdollista. No, ei ollut pelastettavissa enää jalkaa kummempaa, joten tässä lopputulos. En viitsinyt alkaa tekemään koneelle paikkaa, kun se ei enää pelannut.



Ruokailutilaan ja keittiöön pääsee eteisestä ja olkkarista. Keittiössä on kätsysti kivilaattalattia, joka osoittautui talvella aika kylmäksi. Pöydän alle oli pakko ostaa matto. Ei ehkä se nätein, mutta tämä oli ihan mukavuus juttu.


Tämä vanha vaaka on kyllä yksi aarteista. Isältä peritty ja äärettömän kätevä olla olemassa muutenkin, kuin vain tavaroiden säilytykseen. Ei tarvi huolehtia paristojen vaihtamisesta. 



Keittiö oli varmasti se suurin syy miksi päädyttiin tähän asuntoon (toki ei ainut), mutta siinä piti olla hyvin tilaa kahdelle kokata. Sen ulkonäkö on kovasti mieleen, allas riittävä ja säilytystilaakin löytyy edelliseen verrattuna tosi hyvin. Vasta muutettuamme tajuttiin, että astiakaappiahan meillä ei edes ole. Uunissa on myös tälläiselle leipurille oudon vähän peltejä.


Viimeisessä kuvassa vielä kurkistus olkkarin suuntaan ennen, kuin vihellän pelin poikki tämän kuva paljouden kanssa. Jatketaan loppu asunto omana osanaan.

(Just eilen päätin, että siirryn blogin kuvien kanssa nykyaikaan, ja instagrammista tuttuun näppärään neliöön. Totean kyllä heti, että nää olis toiminu paremmin laakeampina. Yritän nyt kuitenkin pysyä edes jossain päätöksissä joskus tämän blogin kanssa!)